Miten työ tai työttömyys vaikuttaa arkeesi?

Kerro, miten työ tai työttömyys vaikuttaa arkeesi ja voita JBL Charge 3 -Bluetooth kannettava kaiutin!

Kilpailu on voimassa 28.2.2018 asti.

Additional

Kilpailun voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Ydin
To prevent automated spam submissions leave this field empty.
1

Ristiina

Työttömyys

Vuonna 2017 sain vihdoin paperit käteen kauppiksesta. olin todella onnellinen, koska tämän eteen olin tehnyt niin paljon töitä.
Olin monesti luovuttamassa, kunnes pusersin läpi.
Keväällä sain, sitten ansaitun tutkinnon ja edessä häämöttävä oli vain epävarmaa. Siittä alkoi työn haku. Olin hetken aikaa mäkissä töissä, kunnes koeaika päättyi ja sain potkut. Olin ollut todella hyvä työntekijä ja minua kehuttiin paljon, mutta en silti saanut pitää paikkaa. Toisaalta oli hyvä, kun en pitänyt työstä. Sen jälkeen alkoi uusi työn haku etsintä.
Laitoin monia hakemuksia, kävin monissa työhaastatteluissa, mutta en silti saanut paikkaa. Työttömyys on minun elämässä, kuin musta harso.
Se erkaannuttaa minut kaikesta, saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja miettimään liian usein miksi minä en kelpaa, olen sentään hankkinut koulutuksen. Tämän myötä itsetuntoni on laskenut hyvin paljon.
Olen nuori, minulla on koulutu ja kokemusta alalta, mutta, kun minulla ei ole suhteita, en saa oikein mitään ovea auki.

2

Anonyymi

Työssä

Olen aina opiskellut tai ollut töissä, paitsi äitiyslomalla kun hoidin lapsia kotona. Tosin silloinkin opiskelin samalla. Mielestäni työssä käyminen on asennekysymys. Olen aina saanut työpaikan jos olen halunnut, tosin joskus se ei ole mieluisinta työtä ollut mutta työtä kuitenkin mistä saa rahaa ja millä elättää perheen. Kun tajusin haluavani tehdä tiettyä työtä, kouluttauduin siihen ja nyt olen tehnyt kyseistä työtä viis vuotta. Eli työtä saa jos haluaa jayhteiskynnan kannalta jokaisen pitäis vastaanottaa työtä, vaikka se ei aina vastaiskaan unelmaa. Sen ei tarvitse olla lopullinen työ vaan väliaikainen. Ite olen siivonnut, maalannut, hoitanut muiden lapsia, ollut kassalla ja nyt unelma-ammatissani opettajana. Jokaisella on.joku polku ja usein sitkeimmät saavuttaa sen mitä haluavat.

2

Tt90

Työn tärkeys

Työ on tosi tärkeä osa elämää ja jopa identiteettiä. En ole koskaan ollut työttömänä tai muuten pois työelämästä, siitä lähtien kun sain 15 vuotiaana ensimmäisen työpaikkani.

Teen töitä n. 40 tuntia viikossa, työkaverit ovat hyviä ystäviäni ja tietysti työn tekeminen mahdollistaa tietyn elintason ylläpidon.

4

tippis

työtön

Työttömyys ei ole työttömyyttä - teen jatkuvasti jotain työtä - ero töissä käyntiin on se, ettei kotona kukaan maksa tekemistäni töistä. Palkkatyön puute tarkoittaa taloudellista ahdinkoa, mökkihöperyyttä ja näköalattomuutta. Mitään ei voi suunnitella, koskaan ei ole lomaa. Aika vaan kuluu ja elämä on odotuskannalla, vaikkei mitään tapahdu. Töiden haku on raskasta henkisesti ja taloudellisesti. Jos pääsee haastatteluun. sinne pitää mennä jollakin maksullisella välineellä. Pitää kiinnittää huomiota vaatteisiin, ulkonäköön jne. Turhaan olen haastatteluihin panostanut, aina pääsen hyväksi kakkoseksi. Työttömänä olen kehittynyt suurin harppauksin ruuanlaitossa, leivonnassa ja käsitöissä. Olen oppinut tekemään asioita lähes tyhjästä ja hyvin vähällä rahalla. Jos tästä pääsen vielä töihin, olen varmasti hyvin paljon hyödyllisempi ihminen, kuin ennen tätä työttömyysjaksoa.

2

Toivo

Miten työ vaikuttaa arkeeni

Työ vie aikaa vapaa-ajasta mutta mahdollistaa palkan myötä laadukkamman vapaa-ajan.

4

Lassinen

Rakas vapaus

Olen yrittäjä ja voin valita työaikani- ja paikkani vapaasti. Vapaus työssäni on minulle tärkeä ja luovuutta stimuloiva asia. Se samalla myös antaa vapauden luovasti tulla toimeen vähällä, sillä ansaitsen vain sen mitä tarvitsen tullakseni toimeen.

4

työn sankARI

Potkukelkalla onneen

Kunto nousi kohisten, kun sain töitä n. 5 kmn päästä kotoa. Vaimolla auto käytössä, eikä täällä syrjäkylillä julkisia vuoroja kehtaa edes julkistaa; 1 bussivuoro kuuden aikaan, seuraava puoliltapäivin, ja töiden alku klo 8.30. Kaiken kukkuraksi pohjavesi niin pinnassa, ettei teiden suolaaminen tule kysymykseen. Niin sitä sitten potkuteltiin, ja potkutellaan edelleen, vaikkei samassa työpaikassa enää ollakkaan. Hyvä tapa jäi päälle 🌞. Kiitos Destia.

4

JaN

Työttömyys avaa silmät

Työttömyys on avannut uusia mahdollisuuksia - olen löytänyt aikaa käydä kaappejani läpi ja muuttaa ylimääräiset tavarat rahaksi. Se on myös pakottanut miettimään mitä olen, kun enää en voi olla olemassa työni kautta. Siinä onkin ollut tekemistä, mutta kyllä se ihminen sieltä löytyy. Se opettaa myös kestämään epävarmuutta ja muiden armoilla olemista - se näyttää millaisessa yhteiskunnassa elämämme. Kaikki se ei ole kaunista, mutta oppia sekin. Jossain kohtaa voin toivottavasti sanoa, että työttömyys oli välttämätön askel urallani.

7

akateeminen työnhakija

Enkö oikeasti enää kelpaa?

Olen 48-vuotias korkeasti koulutettu ja pitkän uran ulkomaillakin tehnyt kokenut ja osaava oman alani ammattilainen. Päiväni alkavat työpaikkailmoitusten lueskelulla ja hakemusten kirjoittamisella mikäli suinkin löytyy työpaikka johon voin hakea. Olen lisäksi ottanut ahkerasti yhteyttä suorahakukonsultteihin ja käynyt tapaamassa heitä sekä lähetellyt avoimia hakemuksia. Olen päässyt melko mukavasti haastatteluihin ja jopa finaaliin, mutta sitten tökkää. Suurimmaksi osaksi palautteeksi sanotaan että olen niin kokenut ja pätevä ettei uskota että motivoituisin tarjotussa tehtävässä. Kerran toimitusjohtaja kysyi kauanko menee ennen kuin alan havitella hänen palliaan. Olenko siis liian hyvä? Olen tiputtanut palkkatoivomustani 50% siitä mitä tienasin edellisen työnantajani palveluksessa ja se kuulemma ’osuu haarukkaan’ joten rahastakaan ei pitäisi olla kysymys. Tätä aktiivisuuttani jota ajaa kunnianhimoni lisäksi vahvasti 3 teinin yksinhuoltajana olo palkitaan nyt pakoitteilla joita en kykene saavuttamaan. Järjestelmän silmissä en ole aktiivinen ellen toimi yrittäjänä, saa satunnaisesti palkkaa (kuka ottaisi muutamaksi tunniksi johtajan töihin?) tai pääse koulutukseen (ja en pääse koska TE-toimiston mielestä kaksi korkeakoulututkintoa ja pitkä työkokemus kyllä takaavat työllistymisen). Minua rangaistaan. Miksi? En tee MITÄÄN MUUTA kuin yritän saada töitä - mihinkään muuhun ei ole rahaa. Nuoret kulkevat rikkinäisissä kengissä ja sukissa. Ei ole varaa mennä kavereiden kanssa kahville tai ulos syömään - jää ulkopuoliseksi. Tämä raastaa äidin sydäntä. Milloin minusta tuli näin tarpeeton? Minua ei auta tästä kuopasta ylös se, että työttömyyspäivärahaani leikataan aktiivisuuden vuoksi - siis koska järjestelmän silmissä en ole aktiivinen vaikka teen kaikkeni työllistyäkseni. Tarvitsemme konkreettisia toimenpiteitä joilla tämä valtava potentiaali joka nyt istuu kotona ja yrittää työllistyä saadaan takaisin työhön. Nämä toimenpiteet tulee kohdistaa työn tarjoajiin! Miksi yli 40-vuotiaitakaan ei enää haluta työllistää? Koko systeemi on ihan pielessä - minä HALUAN TEHDÄ TÖITÄ JA MAKSAA VEROJA - minä HALUAN ELÄTTÄÄ PERHEENI - minä HALUAN TARJOTA LAPSILLENI HYVÄN ELÄMÄN. En ole passiivinen - kuka aktivoisi työnantajia?

6

TÖLKKIENKERÄÄJÄ

työtön

Jäin työttömäksi 58 vuotiaana kukaan ei ota enää töihin .Täytän tänävuonna 62v perus terve ei todettuja sairauksia olisin vielä työkelpoinen.aktiivimallin myötä hakeuduin työvoima koulutukseen ,näin jouduin viemään nuoremmalta koulutuspaikan HITSAAJANA TEHNYT 40V TÖITÄ

9

Anonyymi

(Ei aihetta)

Mieheni on työttömänä joten talous on tiukassa. Usein olen myös töiden jälkeen väsynyt kun taas puoliso on minua odottanut päivän kotiin että tekisimme yhdessä jotain.

7

Mikael

Masentavasti kun ei pääse koulutusta vastaaviintöihin

Oikeita hommia vailla vuodesta 2014

5

Elämän kevät

Takaisin työhön harjoittelun kautta

Kohta vuoden kestänyt työttömyys...minulle loistava paikka miettiä, mitä elämältäni ja työltä tulevaisuudessa haluan.
Monelta olen kuullut, että 50-vuotiaan naisen on turha enää kuvitella pääsevänsä takaisin työhön, mutta en ole halunnut uskoa siihen tai tuhlata siihen ajatuksiani ja energiaani. Ympärilläni on saman ikäisiä työttömiä naisia ja heidän työllistymisestä olen saanut kannustavaa esimerkkiä jatkamaan valitsemaani ajatusmallia. Itse olen hankkinut uutta osaamista ja selvittänyt mitä oikeasti haluan. Pohdinnan tuloksena olen taas kouluttautumassa ja nyt siihen kuuluvassa työharjoittelussa. Olen todella tyytyväinen, sillä paikka ja työkaverit ovat mahtavia, uusi työ todella mielenkiintoista ja jatkosta harjoittelun jälkeen on jo ollut puhetta. Kevät näyttää hyvältä, se näyttää elämäni keväältä!

11

Työtön työnhakija 2018

Työttömyys on 24/7

Jäin yllättäen työttömäksi, huolia on useita, mm. koska saa edes mitään liittokorvauksia, riittävätkö rahat, koska saan mahdollisesti uusia töitä jne.

Työ on usein klo "09-17", ainakin osittain työt voi jättää työpaikalle

Työttömyys on 24/7 mielessä, jatkuvasti. Ensimmäinen asia mikä aamulla tulee mieleen ja viimeinen mitä illalla miettii, ennen kuin nukahtaa jos nukahtaa. Huoli, murhe, häpeä, epätietoisuus kalvaa jatkuvasti mielessä. Tulot romahtivat, menot pysyvät samoina. Pärjäänkö laskujen kanssa, kuinka pitkään tämä jatkuu.

Työttömyys syö yllättävän nopeasti itsetunnon ja henkisen jaksaminen
"Lomailu" on tässä olotilassa todella kaukainen ajatuksena.

7

hempukka

(Ei aihetta)

Olin kotiäitinä neljävuotta, taustalla vain peruskoulu suoritettuna. Ammatilliset opinnot jäivät kesken raskauden vuoksi.
Olin työttömänä kaksi vuotta. Sinä aikana masennukseni puhkesi uudelleen eikä elämässä ollut otetetta. Nukuin päivät lapsen ollessa päiväkodissa jotta jaksaisin illat. Pääsin vuosi sitten töihin ja se on ollut elämäni pelastus. Työ pakottaa rutiineihin ja vuorokausirytmiin. Nyt jaksan myös työpäivän jälkeen olla läsnä lapselleni

Sivut