Työelämässä jos jossain piirit tuntuvat olevan pienet, etenkin kun puhutaan eri aloista. Aina joku tuntee jonkun ja yhdistäviä henkilöitä löytyy yllättävistäkin paikoista.

Tämä ajatus mielessäni on pyrkinyt luovimaan työelämässä eteenpäin: koskaan et tiedä, minkä taakse jättämäsi asian löydät kohta edestäsi. Tämä pätee niin ihmisiin kuin töihinkin. Huonosti hoidettu työ saattaa tulla kummittelemaan epäedullisessa tilanteessa ja henkilö, jota olet kohdellut tylysti saattaakin olla seuraava pomosi. Siispä tietty korrektius kannattaa työelämässä yleensä aina.

En tarkoita sitä, etteikö konflikteja saisi syntyä tai epäonnistumisia tulisi tai että aina pitäisi olla jokaiselle vastaantulijalle mielin kielin. Ehei, mutta siivosti pitää käyttäytyä ja epäonnistumiset myöntää rehdisti. Työelämässä harvoin saa valita kaikkia sidosryhmiään, mikä väistämättäkin tarkoittaa sitä, että erilaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, päivittäin.

Hankalia ja epäystävällisiä tyyppejä kartetaan ja harva haluaa vapaaehtoisesti tehdä töitä näiden kanssa. Kuka nyt sellaiseen tilanteeseen tieten tahtoen haluaa? Pahimmillaan huono maine kiirii ja alkaa haitata työuraa. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa tuntemani tyyppi, joka oli kohdellut muita aikaisemmassa työyhteisössä huonosti, haki töitä samasta paikasta jossa myöhemmin työskentelin. Kerroin aiemmista ikävistä kokemuksistani tämän henkilön kollegana, eikä häntä palkattu tehtävään. Huippuosaaminenkaan ei lämmitä siinä kohtaa jos hankala tyyppi tekee muiden olon työyhteisössä kurjaksi.

Kuvio onneksi toimii myös toiseen suuntaan: hyvien tyyppien kanssa on kiva tehdä yhteistyötä ja siitä on myös kiva kertoa muille ja suositella tekijää uusiin töihin ja projekteihin.

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lue aiempia Työkyöpeli-blogeja

 

 

Kommentit

0

Ole toiselle ystävä

Kommentoin 'Minkä taakseen jättää' -kirjoitusta. Ihmisten on myös tärkeää olla uskomatta huhupuheisiin ja tehdä omat päätelmänsä ihmisistä itse. Usein työpaikoissa saattaa olla myös klikkiytymistä, ennakkoluuloja tai ihan jopa syrjintää. Jostakusta saatetaan puhua aivan syyttä suotta pahaa. Ja sanat leviävät äärimmäisen helposti, jos niiden vastaanottajat eivät katso omilla silmillään tilannetta ja kanssaihmisiä. Eli, hyvä työhönottaja, tai kanssakulkija, olethan kirkaskatseinen ja kuuntelet omaa sydäntäsi valintoja tehdessäsi. Se kertoo kuitenkin sen, mikä on totta. Ja on myös tärkeää, että me ihmiset torppaamme toisistamme puhutut asiattomat jutut hyvin jämäkästi, emmekä usko huhupuheisiin. Näin säilyy reilu peli ja hyvinkin voit saada loistavimman työntekijän juuri siitä, jonka joku sinulle mustamaalasi. Itse rekrytoineena ja elämää nähneenä voin kertoa, että paras peli on uskoa omaa vaistoaan ja yleensäkin uskoa omaan intuitioonsa. Niin sain itse parhaat tulokset aikaan ja parhaat ihmiset ympärilleni.
0

Suomen ongelma on kiusaaminen

Komppaan ensimmäistä kommenttia. Hovin pyörittäjät, jotka vetelevät naruista, hajottavat ja hallitsevat, lietsovat vihaa kateuden kohdettaan vastaan ja eristävät tämän, harvoin edes tunnistetaan, puhumattakaan että ilkeät toistuvat tahalliset suunnitellut teot yhtä kohtaan huomattaisiinn. Jos itse olisin työnantaja, tuntosarvet toimisivat tarkasti tämmöistä "varoittelijaa" kohtaan, joka luonnollisesti lukee itsensä "hyväksi tyypiksi ". Kun yksi on eristetty, ja kaikki käyttäytyvät häntä kohtaan huonosti, voi ollakin aika mahdotonta olla enää muuta kuin "ikävä tyyppi". Harva kun uskaltaa varoitella kiusaajista, kostajista.
0

Todellisuudessa on toisin

Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Yleensä hyvä työ palkitaan kateudella ja etsitään pahaa. Leimaaminen on yleistä. Työyhteisöissä on myös usein tärkeämpää pohjoiskorealainen tapa kumarella kuin keskittyä mihin on palkattu.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.